Kävin jo syömässä, ja kello on vasta pian 13. Kokonainen viikonloppu edessä yksin. Tänään ajattelin istua täällä ATK-luokassa iltaan, jotta saan luettua muutamaan kansantaloustieteen tenttiin. Loppuillan voi tuijottaa televisiota. Olisihan minulla vielä kirjani, jonka henkilöihin (henkilöön) edellisessä kirjoituksessa viittasin, mutta en yksinkertaisesti halua lukea sitä vielä loppuun. Säästän sen lauantaille, jolla ei sillekään ole suunnitelmia. Kai sitä taas voisi siirtyä yliopiston tiloihin pänttäämään, niin saisi ajan kulumaan.

Sunnuntaina menen elokuviin. Päivänäytökseen, että sunnuntai kuluu nopeasti. Illalla keksin jotakin.

Hitaasti menee aika, kun on jatkuvasti yksin. Mutta samalla tiedän, että jos joku sattuisikin kaipaamaan seuraani, kieltäytyisin. Missä vaiheessa tulin tähän pisteeseen.

Samalla tavalla kirjoja lukiessaan uskoo, että ymmärtää ne jotenkin paremmin kuin toiset, oikein, jollain erityisellä ja salaisella tavalla. 

Hassua, että yhä tuntuu tältä. Kuvittelin jo päässeeni tästä vaiheesta ohi, mutta joudun myöntämään, että en ole. Yhä edelleen hurahtaessani joihinkin kirjoihin ja erityisesti joihinkin hahmoihin, koen sen olevan jollain lailla salaista ja henkilökohtaista. 

Alan epäillä, että syy tähän ja siihen, että suhtaudun joihinkin hahmoihin melkein naurettavan intohimoisesti ja herkästi on se, että en ole itse koskaan kokenut mitään vastaavaa. Samalla väitän yhä alitajuisesti kärsiväni siitä, että vanhasta ala- ja yläasteporukastani olen ainoa, joka ei ole koskaan seurustellut. Elän sitä muiden kautta. 

Ja koen muodostavani erityisen suhteen. Ainoa ero tässä ala- ja yläasteaikoihin on se, että nyt sentään ymmärrän olevani lapsellinen ja naurettava. Joskin kai sitä huonomminkin voisi aikaansa käyttää kun lukemalla kirjoja. 

Silti. Säälittävää.

Miten haluat munasi?
Harvemmin syön munia: lähinnä ne toimivat krapularuokana, jos parempaa ei ole saatavilla. Tällöin haluan munani ehdottomasti paistettuna – ilman rasvaa, mutta suolaa ja pippuria päälle. Tällainen resepti pelkän näkkileivänkin päällä on pelastanut muutaman kerran, kun on tuntunut, että on mahdotonta päästä ylös… Niin, ja keitettyjä munia en voi sietää. Munakokkeli on joskus ihan okei.

Kuinka nautit kahvisi/teesi?
Riippuu rahatilanteesta. Eniten pidän ehkä cappuccinosta, mutta siihen satsaan vain kerran, pari kuukaudessa. Juon tavallista suodatinkahvia, jota Jyväskylässä en tosin joka aamu keitä: jos en ole koko viikkoa Jyväskylässä, minun ei kannata ostaa kokonaista maitolitraa eikä edes puolikasta, koska en käytä maitoa muuhun kuin kahviin. Joka tapauksessa ennen suodatinkahvin kaatamista kuppiin lämmitän rasvatonta maitoa mikrossa, ja kaadan kahvin siihen päälle. Näin maku on pehmeämpi eikä kahvi jäähdy niin nopeasti. Yliopistolla juon sitä mitä on tarjolla ja maitoa sekaan – ja juon sitä liikaa, usein kolmekin kupillista päivän aikana. Liikaa tämä on siksi, että se maksaa rahaa.
Teetäkin toki juon, mutta nykyään harvemmin. Tampereella ollessani haudutan joka aamu Earl Grey -teetä, mutta Jyväskylässä juon vain hyvin harvoin vihreeä pussiteetä. Lähinnä silloin, kun yksinkertaisesti kaipaan jotain lämmintä.

Suosikkiaamiaisruokasi?
Riippuu täysin siitä missä olen ja millainen päivä on tulossa. Kouluaamuina syön harvoin aamupalaa. Jyväskylässä tavakseni on tullut lukea jopa sanomalehti vasta iltapäivällä (!), koska en tykkää syödä/oleilla soluasuntoni keittiössä, joka on kaikille yhteistä aluetta. Ja koska en istahda lukemaan lehteä, en kaipaa myöskään aamupalaa. Sen sijaan esimerkiksi rauhalliset sunnuntaiaamut Tampereella ovat asia erikseen: silloin tulee ensinnäkin sunnuntai-Hesari, jonka kanssa vierähtää helposti toista tuntia.
Tärkeintä on saada jotain tuoretta. Tähän aikaan vuodesta parasta on ehdottomasti appelsiini. Täytyy myöntää, että yleensä jopa sunnuntaiaamiaiseni koostuu “vain” jostain hedelmästä, jogurtista ja marjoista… Sekä tietysti teestä ja kahvista. Hotelleissa kuitenkin olen asennoitunut aina nauttimaan aamiaistarjonnasta täysin siemauksin, ja valitsen poikkeuksetta ainakin lohta ja ruisleipää. Lohi on taivaallista, oli se sitten graavattua tai kylmäsavustettua. Lohisiivun alle salaattia, ja sen päälle kurkkua. I’m in heaven!

Maapähkinävoi?
Nojaa, aika mitäänsanomaton. En ole koskaan ostanut itselleni, enkä oikeastaan ole varma olenko maistanutkaan. Onko Nutella maapähkinävoita? Jos on, niin se on kyllä oikein hyvää, mutta en oikein osaa nauttia siitä mitenkään. Lettujen kanssa tai leivän päällä se on ihan liian makeaa. Ja jos haluan suklaata, ostan jotain muuta.

Millaisen kastikkeen haluat salaatillesi?
Hm, yliopistolla käytän muistaakseni jotain sinaappi-öljykastiketta. Kotona tehdessä en mitään.

Colaa vai Pepsiä?
Hmm, leffateatterissa aina Pepsi Maxia, samoin jos ostan puolentoista litran pullon kotiin. Mutta ravintolassa Coca Cola Lightia jos sitä on tarjolla tai jos ostan vain puoli litraa. (Pidän siis Light-Colasta enemmän, mutta 1,5 litran pulloissa se ei toimi, koska menettää hapokkuutensa liian nopeasti. Leffateatterissa se on vain tottumuskysymys: tiskiltä myydään vain Pepsi Maxia, ja olen niin tottunut siihen, etten Cokista saliin haluaisi viedäkään.)

Laiskottaa, mitä teet?
Dataan.

Laiskottaa todella, minkä pizzan tilaat?
En tilaa pizzaa, jos laiskottaa. Jos kuitenkin tilaisin pizzan jostain syystä, pyytäisin luultavasti joko tavallisen Margheritan (juustoa ja tomaattia) tai tonnikala-herkkusieni-katkarapupizzan. Margherita on ehdoton suosikkini, mutta ainoastaan Italiassa – Suomessa sitä ei osata tehdä.

Tuntuisi vähän kokkailulta, mitä teet?
Hyvin todennäköisesti leivon: nautin leipomisesta paljon enemmän kuin “tavallisen” ruoan laittamisesta. Jauhojen ja mausteiden kanssa on ihana värkkäillä. Porkkanakakku, cookiet, muffinssit… Nam.

Saatko jostain ruuasta hyviä muistoja?
Apua, tähän varmaan olisi pakko keksiä jotain? Ei tule mikään erityinen ruoka mieleen. No, lapsena rakastin jauhoista makkarakastiketta, joka tehtiin HK:n Sinisestä ja nautittiin keitettyjen perunoiden kanssa. Se oli taivaallista. Itse asiassa pidin lapsena melko monista liharuoista ottaen huomioon, että olen ollut kasvissyöjä jo lähes kymmenen vuotta. Hetken mietittyäni voisin lisätä tähän myös syömiskertani Näsinneulassa: ne ovat olleet liki täydellisiä. Erinomaista ruokaa ja palvelua molemmilla kerroilla.

Saatko jostain ruuasta huonoja muistoja?
Uunimakkara oli painajaisruokani koulussa: en voinut sietää hajua enkä sitä ällöttävää vuokaa, jossa makkarat kelluivat rasvassa juustolla kuorrutettuna… Muistelen pahalla myös ns. karkkiketjuja, joita joskus ostimme pienenä kioskilta. Söin sellaisen, ja sairastuin oksennustautiin, ja ajatuskin noista karkeista on kuvottanut minua sen jälkeen.

Muistuttaako joku ruoka sinua jostakusta?
Olen oppinut useiden eri ruokien tekemisen joltain läheiseltä, ystävältä tai tuttavalta ja niiden valmistaminen ja syöminen tuo aina mieleen heidät. Ja jotkut ovat hehkuttaneet tiettyjä ruokia niin, että ne tuovat aina mieleen heidät.

Onko olemassa ruokaa josta kieltäytyisit?
Liharuokia en syö enkä kaipaa. Riistaa kyllä periaatteessa, mutta en ole koskaan siitä liiemmin välittänyt, joten en ole kokenut tarvetta. Pidän lähestulkoon kaikista kasvis- ja kalaruoista, mutta juustolla kuorrutetut jätän mieluiten väliin. Myös juustokeitot ällöttävät.

Mikä oli lapsena lempiruokasi?
Jo aikaisemmin mainittu jauhoinen makkarakastike oli varmasti kärkipäässä. Rakastin tietysti myös roskaruokaa, suosikkini oli kana-ateria Hesburgerissa – ja vielä hiukan myöhemmällä iällä Eevan grillin makkaraperunat. Ihan pienenä herkkuani olivat kuulemma keiteyt parsakaalit voisulan kanssa. Näistä epäterveellisistä herkuistani huolimatta täytyy kyllä sen verran itseni kehua, että en suinkaan ollut nirso. Maistoin kaikkea eikä ollut oikeastaan mitään, mistä aivan ehdottomasti kieltäydyin.

Oliko sinulla lapsena ruokaa jota vihasit, mutta nyt rakastat?
On: sienet kaikissa muodoissa. Erityisesti sienikastike ja sienimuhennos ovat nykyään ykkösherkkujani, kun taas lapsena en voinut sietää niitä.

Oliko sinulla lapsena ruokaa jota rakastit, mutta nyt vihaat?
Nojaa. En todellakaan vihaa liharuokia, en vain syö niitä. Hampurilaisketjujen hampparit kyllä oikeasti ällöttävät, vaikka itse tehdyt ovat aika mainioita (erityisesti lohipurilaiset kurkkusalaatin kera).

Lempihedelmäsi ja -vihanneksesi?
Voisinpa melkein sanoa, että sesongin hedelmät. Tällä hetkellä ehdottomasti appelsiinit, syksyllä omenat. Kesällä syön mieluiten marjoja ja kirsikoita. Vihanneksista pidän kaikista, mutta rakastan porkkanaraastetta – olen seitsemännessä taivaassa aina, kun sitä löytyy yliopistolla salaattipöydästä, eli aika usein. Pidän myös kesäkurpitsan miedosta mausta.

Lempiroskaruokasi?
Pizza. Mieluiten Italiassa, toisena vaihtoehtona itse tehty. Pidän myös monien kritisoimista Kotipizzan pizzoista, joskin minun täytyy myöntää niiden olevan ehkä aavistuksen liian juustoisia: täytteet hukkuvat. Tampereella kotitaloni alakerrassa on ollut pizzeria niin kauan kuin muistan, ja pizzat ovat parantuneet matkan varrella niin paljon, että väittäisin sieltä saatavien pizzojen olevan Suomen parhaimmistoa. Voi toki olla, että kyseessä on tottumuskysymys.

Lempivälipalasi?
Kupillinen kahvia ja pieni pala Geishaa. En oikeastaan syö välipaloja, mutta yliopistolla tuollainen kombo tulee usein napattua mukaan kahden luennon välillä.

Onko sinulla jotain outoja ruokatapoja?
Syön kerran viikossa hervottoman määrän herkkuja: mätän menemään niin paljon kuin menee, ja olen jälleen kuusi päivää täydellisessä herkkulakossa. Minulla tämä toimii. Herkutteluun kuuluu erityisesti jäätelölitra ja lisäksi joitain karkkeja, yleensä itse koottu kombo Makuunista. Jos paljon juominen on outoa, niin se myös: kittaan helposti 1,5 litraa limsaa päivässä ja tiivistemehuja lämmitettynä päälle.

Olet dieetillä. Millä ruualla täytät itsesi?
Erilaisilla raasteilla, mieluiten porkkanaraasteella. Varmaan joisin paljon erilaisia kalorittomia juomia.

Lopetit dieettisi, mitä saisi olla?
Ei mitään turhan tuhtia, ettei maha mene sekaisin. Jos tässä haetaan kituuttamisen jälkeen suurinta mielihalua, niin varmaankin jokin tuhti ja suolainen ruoka… Ooh, janssoninkiusaus! Se on uusimpia löytöjäni. Aivan taivaallista.

Miten tulisena tilaat intialaisen/thaikkusi?
Jos chilejä arvioidaan asteikolla yhdestä kolmeen niin kuin useimmissa ravintoloissa, niin kaksi. En pidä siitä, että tulisuus peittää kaiken ihanan mausteisuuden, mutta toisaalta pidän tulisesta ruoasta.

Saako olla jotain juotavaa?
Kyllä, mieluiten light-limsaa. Yliopistolla juon aina maitoa ja vettä ruoan kanssa, ravintolassa useimmiten sitä ensimmäisenä mainittua. Alkoholista en ruoan kanssa perusta, sillä en voi sietää viinejä enkä olutta, ja siideri ja lonkero eivät sovi oikeastaan minkään ruoan kanssa yhteen. Sen sijaan otan mielelläni aperitiivin ennen ruokaa nälkää herättelemään: yleensä Cosmopolitanin tai Caipiroscan.

Punaista vai valkoista?
Ei kumpaakaan, jos tällä viitataan viineihin.

Lempijälkiruokasi?
Jäätelö on ykkösherkkuni, mutta jos nyt valitaan jotain sen ulkopuolelta, niin suussa sulava suklaafondant ja pieni pallo jäätelöä sen kanssa. Toinen hyvä vaihtoehto on tarte tatin, eli ranskalainen omenapiirakka, jonka pinnalla on karamellisoituja omenia – ja ohella tietysti vaniljajäätelöä. Todellisuudessa en koskaan kuitenkaan tilaisi noin tuhtia annosta jälkkäriksi. Useimmiten juon ainoastaan mustan kahvin, koska erilaiset kakut ja jäätelöannokset ovat yksinkertaisesti liikaa kokonaisen aterian päälle.

Täydellinen yömyssy?
Ei yömyssyä ollenkaan.

Ben&Jerry’sin jäätelömaku Cookie Dough vie yksinkertaisesti kielen mennessään. Se on herkullista. Ensi kertaa maistaessani pidin makua hiukan mitäänsanomattomana ja turhan makeana, mutta sittemmin olen huomannut himoitsevani kyseistä jäätelöä melko usein. Ihanan paljon sattumia ja täyteläistä jäätelöä – mikä sitten näkyykin kaloreissa, sillä tämä on paljon tuhdimpaa kuin suomalainen jäätelö. Samalla se on tiiviimpää, sillä 500 millilitraa cookiejäätelöä painaa puoli kiloa. Hintakin on kova, mutta välillä ei vain auta muu. Viime lauantaina vetäisin tätä paketillisen. (Joidenkin mielestä tämä on niin makeaa, että siitä riittää useammallekin päivälle. Minä taas nauttisin tätä litrankin purkillisen… mutta parempi näin.

Kaikenlaiset jogurttimakeiset ovat toinen heikko kohtani. Aiemmin karkkilakossa huijasin itseäni enkä laskenut jogurttihedelmiä karkeiksi, mutta enpä tee niin enää. Yhtä kaikki nämä jogurttimömmöt ovat mitä parhaimpia makeisia. Suosikkejani ovat jogurtti-inkiväärit, joita saa ainakin Punnitse&Säästä-kaupoista. Aiemmin suosion jogurttiananaksia, mutta niihin olen jo hiukan kyllästynyt. Uusin hittimaku on jogurttibanaani, vaikka se on löytynyt markkinoilta jo kauan aikaa. Aivan taivaallista. Niiden kohdalla merkeissä on paljonkin eroja, ja esimerkiksi Makuunissa myytävät jogurttibanaanit eivät vedä vertoja Punnitse&Säästän vastaaville. 

 Käyn mielelläni ja usein kahviloissa. Usein juon tavallista kahvia tai cappuccinon, mutta kun haluan herkutella, tilaan poikkeuksetta chai laten rasvattomaan maitoon. Kuvan chai latte on valmistettu mausteteestä ja maidosta, jolloin maku on kevyempi ja vähemmän makea kuin “tavallisessa” versiossa, jota useimmat kahvilat tarjoavat. Siihen lorautetaan chai-makusiirappia pohjalle ja päälle kuumaa maitoa. Olen jo kauan miettinyt koska tähän makuun kyllästyn, mutta ei tunnu olevan se päivä näköpiirissä… Pidän enemmän siirappiin tehdystä chai latesta, vaikka terveellisempäähän se teestä tehtynä olisi. Pyydän kuitenkin kaikki kahviladrinkit aina rasvattomaan maitoon tai välillä soijamaitoon, koska täysmaitoon tehtynä niistä tulee liian kermaisia. Italiassakin cappuccino tehdään aina rasvattomaan maitoon – niin se on parempaa, raikkaampaa, ja kahvin hyvä aromi pääsee paremmin esiin. 

Toki tässä olisi jotain suolaisiakin herkkuja voinut esitellä, mutta olen enemmän makean perään herkkupäivinäni. Sipsejä en osta koskaan, eikä minun tee niitä mielikään. Jos lohi lasketaan herkuksi, niin lohileivät ovat ykkössuosikkini – ruisleivän tai hyvän, siemenisen täysjyväsämpylän päälle kevyt kerros Oivariinia, siivu Polar-juustoa, tammenlehväsalaattia, siivu lohta ja voilá. Ja jos nyt mennään hienostuneempiin herkkuihin, niin rakastan sinisimpukoita ja jättikatkarapuja. Sinisimpukat valmistetaan tietysti kalamiehen muijan tapaan valkoviinissä hauduttaen ja timjamilla maustaen, kun taas jättikatkaravuille riittää pikainen grillaus kuumalla parilalla – sitruunaa vain päälle. Herkkua!

Toki se pizzakin välillä maistuu. Tällöin parasta on tehdä pizza pohjasta asti itse. Mehevän pohjan salaisuus on durumvehnäjauho – tähän tulokseen olen tullut lukuisten kokeilujen seurauksena. Täytteiksi otan mieluiten pelkkää mozzarellaa, tomaattia ja rukolaa. Nam.

Erityisesti nuorten keskuudessa kokoomus on ollut nosteessa – kokoomus näyttää tyylikkään, trenditietoisen, varakkaan ja korkeakoulutetun ihmisen puolueelta. Siksi siihen halutaan samaistua. Sama hype tuntuu tosin siirtyneen kaikkiin ikäluokkiin, sillä muu ei riitä selittämään 25 prosentissa huitelevia kannatuslukemia. Mielenkiintoista on, vaikuttavatko lukuisten poliitikkojen möläytykset Kataisesta Virkkuseen ja Lindéniin lukuihin mitenkään. Tuskin – mutta enpä voi silti olla ihmettelemättä, miten tuollaista voi mennä möläyttämään suustaan.  Virkkusen kohdalla en jaksa uskoa kyse edes olleen möläytyksestä – todennäköisesti nainen ajattelee juuri niin kuin Kuukausiliitteen jutussa sanoi. Että sdp on katkerien ihmisten puolue, jossa toisten menestyksestä ei osata iloita.

Kokoomus on mielestäni liian täynnä ihmisiä, jotka ovat syntyneet kultalusikka suussa. Voihan köyhyydestä puhua ja sitä vastaan ainakin muodollisesti taistella, mutta jos ei ole nähnyt lähipiirissään köyhyyttä tai oikeita toimeentulo-ongelmia, on vaikea ymmärtää millaiseen tilanteeseen voi ajautua – ja ihan vain siksi, että “nallekarkit ei aina mee tasan”. Jos yhdelle ihmiselle siunaantuu sekä skitsofrenia että myelooma (verisyöpä), on vähän vaikea korkeakouluttautua ja olla hyödyksi yhteiskunnalle. (Puhun aavistuksen katkerana viime viikonloppuna haudatun tätini puolesta, sillä avustuksistamme huolimatta oli hänen (ja myös hänen työkyvyttömän aviomiehensä) tilanteensa yksinkertaisesti sietämätön.) 

Myös kokoomus on valinnut joukostaan yksinkertaisesti typeriä ministereitä, erityisesti naisia. Suvi Lindén on tyhmä kuin saapas ja Sari Sarkomaalla oli vielä vähemmän sanottavaa. Henna Virkkunen ei ole juuri antanut ymmärtää pystyvänsä parempaan, mutta jäämme odottamaan. Stubb-hypetyskin menee liian pitkälle, vaikka hän lieneekin mies kohtalaisen paikallaan. 

Uskon, että demarit, vasemmisto ja vihreät ajavat paremmin yhteiskunnan vähäosaisten asemaa. Kokoomuslaiset tuttavani ovat vastenmielisen usein väittäneet tämän johtuvan siitä, että en ymmärrä taloutta. Ei pidä paikkaansa. Olen lukenut kansantaloustiedettä sen verran, että ymmärrän vähintäänkin talouden perusteet – ja toisin sanoen yhtä paljon taloudesta kuin hekin, vähintään. Tästä huolimatta en usko täysin vapaaseen markkinatalouteen, vaikka kapitalismista lienee vaikeaa päästä poiskaan. Nykyinen taloustilanne kuitenkin osoittaa, että aivan ennalleen malli ei voi jäädä. Myös “ihminen on oman onnensa seppä” -ajattelu on kestävää vain tiettyyn pisteeseen asti. Lähtökohtia on tasattava tarvittaessa paljonkin, myös matkan varrella jos tarve vaatii. 

Voi olla, että olen naiivi ja haluan uskoa hyvää – että “ihmisläheistä” politiikkaa on vielä mahdollista tehdä. Urpilaista kuunnellessa usko tahtoo tosin loppua – yhä edelleen minulle tulee mieleen ala-asteen opettaja, joka kaikenlisäksi etsii yhä identiteettiään. Lisäksi sitä huutoa on hemmetin rasittavaa kuunnella. Voitaisiinkohan puolueen johtoa vaihtaa taas kerran? Voisiko Urpilainenkin vedota perhesyihin, ja vetäytyä syrjään?

Twilightista on sanottava sen verran, että se on sinänsä ihan viihdyttävää luettavaa – en kai muuten olisi lukenut kahta ensimmäistä osaa loppuun. Tiedostan vain sen olevan kielellisesti köyhää ja kuuluvan ns. “huonon kirjallisuuden” kastiin ainakin omissa silmissäni. Yhdentekevää hömppää. Silti sellaisen lukeminen on välillä juuri sitä, mitä kaipaa, ja taruolennoista juuri vampyyrit ovat aina olleet suosikkejani, kiitos Anne Ricen tuotannon. Kyllä minä siis jossain vaiheessa etsin triologian viimeisenkin osan käsiini, mutta nyt on vaihteeksi mukava lukea jotain ihan muuta ja ennen kaikkea suomeksi. Meyerin tuotantoon perehdyin englanniksi, sillä käännöstä selattuani totesin joidenkin dialogien olevan yksinkertaisesti liian tyhjiä toimiakseen suomeksi. 

Minun ei tietenkään olisi pitänyt käyttää tätä päivää kaunokirjallisuuden ja yleisen lorvailun parissa. Minun olisi pitänyt kirjoittaa esseetäni yhdelle kansantaloustieteen kurssille tai lukea edes muutama sivu joitain kurssikirjoista. Eihän tässä vielä mitään kiirettä ole, mutta ahdistus iskee, kun tentit pian ovat ajankohtaisia.

Lauantai on viikon paras päivä. Aion nukkua pitkään ja lukea Hesarini rauhassa maitokahvin äärellä ja sitten kuunnella Yle Radio 1:n erinomaisen radio-ohjelman Tulta munille! Suosittelen kääntämään oikealle taajuudelle siis huomenna lauantaina kello 12.15. Pari tuntia kiinnostavaa asiaa! Sen jälkeen sopiikin lähteä viikonlopun ruoka-ostoksille – eli ostamaan nameja viikon viralliseen herkkupäivään. Minulle se on lauantai, ja huomenna ostoslistani sisältää ainakin jogurttibanaaneja Runsaudensarvesta sekä Aino-sarjan kinuski-karpalojäätelöä. Nam!